R.I.P Kata ja muuta vuoden aikana tapahtunutta

Vuosi se sitten taas meni, ettei blogia muistanut päivittää, tapahtunut niin paljon asioita, että täytyy koittaa tiivistää :) Ensinnäkin kerron Katan tarinan loppuun. Varpaanpoisto auttoi tilannetta hetkeksi, mutta pikkuhiljaa alkoi taas menemään huonompaan suuntaan. Kävimme monet fysioterapiahoidot laserhoitoineen päivineen ja hieronnat peräkkäin, jotta varpaan takia aiheutuneet jumit saatiin kuntoon. Mutta sitten taas jumit palautuivat hetken päästä ja äkäisyys alkoi pahentunut kuukausi kuukaudelta ja koitimme taistella ja selvittää sen syytä. Sitten Elokuussa 2013 alkoi yhtäkkinen kova ontuminen toisessa takajalassa, jalalle ei laskenut painoa ollenkaan. Olin ihan varma, että nyt on ristiside mennyt ja kävimme sitten virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa Joensuussa Jari Aholla ja samalla kuvasimme koko koiran muutenkin läpikotaisin. Taikakin oli mukana selkä ja polvikuvissa, tuomiona heikentynyt välilevy ja jokin vanha kuluma lonkassa. Katalta ei löytynyt mainittavaa missään kuvissa, ainoastaan rintarangassa oli pari pientä nikamaväliä kapempia kuin muut, mutta missään muualla ei mitään, ei siis yksinkertaisesti yhtään mitään. Verikokeetkin olivat todella hyvät. Olin hukassa, että mikä ihme koiraa vaivaa, Aho sanoi vian olevan päässä, eli luonteessa ja hieman jo vihjaili lopetusta, mutta sanoin yrittäväni vielä kaiken ennen kuin viimeisen ratkaisun teen. Saatiin kotiin Tramalia ja Meloksikam-kipulääkettä, Tramalia annoin parina päivänä ja kipulääkettä parin viikon verran. Mikään vaiva ei näillä helpottanut kovinkaan paljoa, joten ajoimme vielä Mikkeliin Pitkäjärven klinikalle kuvaamaan päätä, jospa vika olisikin hampaissa tai päästä löytyisi kasvainta tai muuta vastaavaa. Otettiin myös borrelioosi-vasta-ainetesti, jonka tuloksia odoteltiin muutama päivä, mutta ne olivat negatiiviset. Röntgenkuvissa ei ollut edelleenkään mainittavaa, hampaistossa parissa kulmahampaassa ehkä katkeaman takia pulpa-yhteys liian pinnassa, mutta suoni oli kuitenkin jo sen verran vetäytynyt, ettei senkään pitäisi vaivata. Syksymmällä koitettiin sitten taas osteopaattia, Hanna Kivistä kesän jäljiltä ja Hanna löysi paikaltaan menneen toisen munuaisen. Ihmettelimmekin edellisessä hieronnassa, kun Kata arkoi vatsan seutua ja ulahtikin siitä painettaessa. Hanna laittoi munuaisen paikoilleen ja silloin luulin kaiken syypään kaikkeen olevan munuainen ja olin jo onnesta soikeana, että nyt vaiva alkaa vihdoin helpottumaan. Hannan hoidon alussa Kata murisi valtavasti, mutta kun munuainen saatiin paikoilleen, se alkoikin sitten nuolla Hannan kasvoja kuin kertoakseen kiitos. Selkeästi vaiva helpottikin ja käytös muuttui aivan täysin kotonakin, kummallinen arkuus hävisi ja muutenkin Katasta tuli rauhallisempi. Mutta tätä ihanuutta ei kestänyt kuin viikon verran, kunnes kaikki kääntyi taas päälaelleen. Varattiin uusi aika Hannalle, jospa munuainen ei ole kestänytkään ja on muljahtanut taas paikoiltaan, mutta eipä ollut, omalla paikallaan se oli, eikä Hanna löytänyt mainittavaa mistään muualtakaan. Silti peitsaaminen jatkui ja ärhentely muille koirille ja ihmisille vaan pahentui pahentumistaan. Enää ei voitu mennä kaverikoirien luo, eikä edes oman siskon koirien luokse, koska Kata kävi niiden koirien päälle heti kun vain liian lähelle tulivat ja murisi koko ajan. Kaikilla alkoi hirveä stressi, niin koirilla kuin ihmisillä Katan läsnäollessa. Vieraiden ihmistenkään luo Kataa ei voinut päästää, jos joku tuli silittämään niin puraisu olisi ollut varmaa. Koitin vielä viimeisen kerran lokakuussa et nyt käydään hierojalla ja sittenkään jos ei asiat korjaannu niin Kata pääsee pois kivuistaan, missä sitten lienevätkään. Hierojakäynnitkin olivat aina yhtä hankalia, hieroessa täytyi koko ajan pitää päästä tiukasti kiinni, ettei Kata päässyt puremaan hierojaa, murisi aina melkein koko hieronnan ajan, varsinkin kipeissä kohdissa. Joulukuussa 2013 tilanne vaan paheni pahenemistaan, hyökkäilyt muiden koirien kimppuun ja murinat ihmisille pahentuivat. Viimeinen niitti tälle kaikelle oli kun Kata ja Demi ja äiti koirineen olivat mukanani hakemassa Evenaa hoidosta ja olivat aidan vieressä kiinni, ja tiukanlaisesti varsinkin Kata, mutta samassa kun pääsin aidan sisäpuolelle, tuli joku tyttö aidan läpi laittamaan kättä koiria kohti, niin silloin Kata hyökkäsi sen minkä hihna periksi antoi, kiinni tytön rukkaseen, onneksi oli käsine, olisi muuten käynyt huonommin. Onneksi äiti oli näkemässä kaiken, en olisi muuten tätäkään tapahtunutta nähnyt, kuulin vaan rähähdyksen. Siihen tuli sitten koiria ihailemaan monen monta muutakin lasta ja hoitajaa niin Kata vaan murisi hullun lailla, vaikka äiti piteli sitä tiuksti kiinni hihnasta ja vaikka olivat kauempana aidasta. Silloin aloin jo tulla tulokseen, ettei tästä tule mitään enää ja alettiin jo henkisesti valmistautua lopetukseen. Kasvattajan kanssa puhuimme jo aiemmin, että jos Kata lopetetaan niin lähetetään se avaukseen, jotta saisimme toivottavasti tietää, mikä vaivaa, joten aloin selvitellä lähetysjuttuja ja tarvittavia papereita. Varasin sitten viimeisen ajan Juvan kunnalliselle eläinlääkärille 16.12.2013 klo 9. Onneksi viikonloppuna tuli käytyä Helsingin messukeskuksessa Voittaja-näyttelyssä, niin sai vähän muuta ajateltavaa. Sitten viimeinen aamu koitti ja Kata nukahti viimeiseen uneen ja laitoimme linja-autossa menemään kohti Eviraa :( Tuhkaus oli tehty 5.1.2014 Mäntsälän pieneläintuhkaamossa ja tuhkat sain kotiin seuraavalla viikolla, nyt odotellaan vielä tovi Eviran vastausta ja lumien sulettua kaivamme puutarhaan Katan tuhkille paikan <3 Tässä viimeiset kuvat ihanasta saksalaisestamme <3

Vuosi lopuillaan

Ohhoh, mitenköhän tää blogi nyt on tälleen unohtunut aivan tyystin, tässähän on tapahtunut vuoden aikana vaikka sun mitä. Tulee tuolla facebookissa enemmänkin noita julkaisuja tehtyä niin unohtuu sitten kirjoittaa muillekin ihmisille. Katan kanssa varsinkin on tapahtunut yhtä sun toista. Talvella alkoi tulemaan satunnaisia ontumisia ihan vaan silloin tällöin ja keväällä sitten järvessä puljatessa saattoi ulahdella ja nostaa oikeaa takajalkaa ilmaan. Käytiin silloin Juvan eläinlääkärillä, mutta totesi vain että Kata on herkkä jos varpaaseen joku tökkää tai muuta. Sitten ontumiset ja ulahtelut loppuivat ja kuvioihin tuli yhtäkkiä ihmisille muriseminen ja hyökkäily niitä kohti jos tulivat luokse. Se pistettiin vielä hormonien piikkiin, koska juoksut alkoivat kesäkuussa. Tälle käytökselle ei tullut loppua vaan pahentui, joten menimme sitten viimeisellä Tuhatjalkaan tutkimuksiin syyskuun alussa, ja Katasta otettiin röntgenkuvat selästä ja oikean takajalan varpaista. Diagnoosina tuli että selkä näyttää terveeltä, mutta takajalan uloin varvas oli vääntynyt ja johan sen tunsikin että näin on. Katahan silloin 2011 keväällä ojanpohjalla juostessaan teloi varpaansa niin että siitä kyseisestä varpaasta jouduttiin poistamaan kynsi, mutta silloin varpaita ei kuvattu, joten kun uusi kynsi kasvoi, kynnen kasvualusta oli revähtäessä vaurioitunut niin, että se kasvoi sitten vinoon.

Eläinlääkäri suositteli kuitenkin selän magneettikuvaamista ja varpaan amputoimista, joten soitin sitten Mikkeliin Kurjen klinikalle amputointiaikaa, eläinlääkäri pyysi laittamaan sähköpostiin röntgenkuvat varpaasta ja myös selästä. Varasimme varpaanpoistoajan, mutta seuraavana päivänä tulikin soitto että eipäs poistetakaan varvasta vaan suosittelee minua viemään Kata Esa Kestille Kouvolaan ct-kuvauksiin, jotta selviää selän todellinen tilanne, hänen mielestään siellä näyttäisi olevan jotain häikkää, ahtautta viimeisen nikaman kohdalla. Soitin Kouvolan Univetiin Esa Kestille varpaanpoistoajan ja sovittiin että myös ct-kuvataan. Esa otti Katan tutkimuspöydälle ja paineli ja väänteli ja käänteli joka nikaman ja selästään Kata oli todella äkäinen ja arka lumbosakraalin kohdalta. Kesti epäili siellä todellakin olevan jotain ja vei Katan kuviin ja sen jälkeen poistaisi varpaan osittain. Kun tulimme takaisin Kataa hakemaan, menimme juttelemaan Esan kanssa kuvaustuloksista ja hän löysi sieltä välilevynpullistuman ja hieman ahtautta nikamavälissä. Sanoi että jos ei lähde levolla ja kipulääkkeillä paranemaan eikä tule työkykyiseksi niin kannattaa selkä leikata. Soittelin sitten kasvattajan kanssa ja hän sanoi että kannattaa kysyä toisenkin eläinlääkärin mielipide kuvista, joten laitoin kuvat menemään eteenpäin Timo Talviolle Helsinkiin ja diagnoosina tuli sieltä, että terve selkä, eikä siellä mitään pullistumaa ole havaittavissa. Ja siis eihän Kata ole oireillutkaan oikeastaan selästään muuten kuin aristamalla koko selkää ja aristanut jalkaansa, välilevynpullistuman oireisiin kuuluu paljon paljon muuta, mitä Katalla ei ole missään vaiheessa ollut. Sitten sitä vaan odoteltiin että varvas lähtee paranemaan, tän näköinen se oli vielä tikkien kanssa, pari päivää leikkauksesta:

Ja sitten kuva tikkien poiston jälkeen, nahka yllättäen venähti reippaasti alaspäin, koska anturannahkaa oli joudutti venyttämään ylöspäin jotta saatiin haava umpeen:

Lokakuun 19.pv käytiin Nurmijärvellä osteopaatti Maaria Kaiperlan luona ja samalla sitten yövyttiin Vantaalla anoppilassa. Kata oli kyllä totaalisen jumissa ja lukossa lantiostaan ja niskastaan, oli kyllä hyvä että päästiin käymään. Katan jumit helpottivatkin huomattavasti tuon käynnin jälkeen, mutta edelleen murina kotona jatkui kissoille ja Demille jos kulkivat ohitse. Hierojallakin käytiin, Heidi Kemppaisen luona marraskuussa ja sovittiin seuraava käynti tän kuun alkuun, mutta Heidin tapaturman vuoksi hieronnat siirtyi ja nyt päästään sitten viikonloppuna ja ensi viikollakin vielä pari kertaa fysioterapeutti Krista Rapon luokse Mikkeliin, jospa sitten saataisi lyhyillä väleillä hoidot niin saataisiin Kata vihdoin kuntoon. Kaikki treenitkin on olleet tauolla melkeinpä totaalisesti koko syksyn molemmilla koirilla, ei oo ollut intoa treenata sitten Deminkään kanssa ku toinenkaan ei pääse tekemään, välillä jotain satunnaisia pihatottiksia oon ottanut, mutta agilityssa ei olla käyty syyskuun alun jälkeen, jospa sitten keväällä taas kun on talvitauko ohitse :) Parissa näyttelyssäkin tuli Katan kanssa pyörähdettyä, Kangasniemellä 10.6, tuloksena JUN EH JUK1 ja tuomarina oli Brink Yvonne. Arvostelu meni näin: "Selkeäpiirteinen pää, kantaa korvat hyvin, hyvät yksityiskohdat, hyvä kaula, f lick? (joku kirjain puuttuu välistä) manke (säkä?), hyvä runko ja luusto. Riittävät kulmaukset, tarvitsee voimaa liikkeisiin ja lisää varmuutta käsittelyyn." Toinen näyttely oli Mäntyharjulla 25.8, tuomarina Reijo Tuovinen ja tuloksena NUO EH NUK1. Arvostelu: "Alle keskikoon keskivahvuinen, hyvä pää, oikea selkälinja. Hyvä alalinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Murisee tuomarille." Demikin pyörähti Mäntyharjun näyttelyssä, tuomarina myös Reijo Tuovinen ja tuloksena tuli AVO EH AVK4 :) Arvostelu: "Voimakas luustoinen, tilavarunkoinen narttu. Voimakas kallo, haja-asentoiset korvat. Hyvä rungon pituus, rinnan syvyys ok. Hieman löysä välikämmen. Riittävästi kulmautunut takaa. Riittävä askelpituus. Esitetään liian tukevassa kunnossa." Näyttelyssä näimme myös Demin veljeä, Alvinia, tässä yhteiskuva sisaruksista :)

Maaliskuussa kerroin pienestä mustasta yllätyksestä, joka syntyi Taika-samojedille äitille ja iskälle. Pienestä mustasta tuli nimeltään Taavi ja on nyt 9kk vanha ja ihan mustan samojedin näköinen :) Äitin kanssa tulevat hyvin juttuun, Taikakin steriloitiin toukokuussa ja Taavi kastroitiin lokakuussa, joten ei tarvitse enää pelätä pentuja kummankaan kohdalla :) Tässä tuoreita kuvia äitistä ja pojasta :)

Katakin täytti tänään 20.12 2.v, onnea kaikille sisaruksille, on tuo Kata kyllä muuten niin mahtava ja ihana koira :) Tässä Katan posetukset :)

Vanhempieni uusi perheenjäsen ja kaksi koiraa yhden hinnalla

Onpa aika taas vierähtänyt blogin kirjoittamisesta. Käytiin äitin kanssa Oulusta hakemassa niille uusi perheenjäsen kuukausi sitten, samojedinarttu Taika, 1v 4kk vanha :) Taika sopeutui mainiosti eikä ongelmia ole ollut.

Taika joutui heti alussa laihdutuskuurille kun oli vähän pulskassa kunnossa, mutta kevyet nappulat eivät neidille maistuneet joten lisättiin sitten vaan liikuntaa ja kyllä sieltä vähän painoa tippuikin.

Viikko sitten Taika alkoi olemaan levoton, teki pesää vimmatusti ja ei meinannut rauhaa itselleen saada, oli haluton lähtemään lenkillekin. Sitten turposi nisät ja maitoa alkoi kertymään reippaasti joten lähdimme sitten lauantaina Tuhatjalkaan ultraan ja siellä eläinlääkäri totesi Taikan olevan valeraskaana ja sai lääkkeeksi Galastopin ja antibioottikuurin varmuuden vuoksi jos oireet eivät hellitä.

Oireet eivät hellittäneet ollenkaan vaan pahenivat, alkoi vimmattu alapään nuoleminen ja pesäntekeminen meni vielä hurjemmaksi. Läähättelikin hirveesti ja oli muutenkin levoton. Sitten alkoi myös ponnistelemaan ikäänkuin synnyttäisi... Soitin taas parit eläinlääkärit läpi ja ne olivat ihmeissään, mutta sanoivat että jospa se vaan on valeraskautta ja koska lääkkeetkin ovat niin jospa se siitä. Käytiin laavulla paistaa makkaraa lähistöllä ja kotiin tullessamme Taikalta alkoi valumaan myrkynvihreää limaa ja ponnistelut vaan pahenivat. Sitten soitin taas uuden eläinlääkärin joka sanoi että se koira synnyttää, muuta mahdollisuutta ei ole, käski soittamaan lähimmälle päivystävälle jonne täytyy rientää kiireesti. Lähdimme sitten ajamaan kohti Rantasalmea koira autoni takapenkille ja äiti istui Taikan viereen. Ei päästy kun Vekaransalmen lossille kun äiti huutaa että nyt syntyy! Ryntäsin autosta ulos kätilöksi ja pentuhan putkahti ihan syöksyllä ulos. Laitettiin pentu Taikan mahalle jotta pääsi sitä hoitamaan ja jatkettiin matkaa eläinlääkärille. Musta uros sieltä syntyi ja eläinlääkäri tarkasti sen ja totesi hyvinvoivaksi vaikka hapen puute varmasti synnytyskanavassa jo oli.

Olimme kaikki ihan ällikällä lyötyjä että Taika olikin kantavana meille tullessaan, mitään tietoa tästä ei meillä ollut, enkä entiseen omistajaan ole yhteyttä saanut että oliko hänellä tietoa vai ei.

Taika-äiti ja pentu voivat hyvin, iskä rakensi viikolla pentulaatikon ja siellä niiden nyt on hyvä köllötellä. Ainut mikä koitui synnytyksen jälkeen ongelmaksi oli se Galastop mitä sai vielä sunnuntainakin, sen takia maitoa ei meinannut kunnolla tulla ja nyt piti torstaina hakea eläinlääkäriltä sitten muutama oksitosiinipiikki jotta saataisiin se maito sieltä tulemaan ja ne kyllä auttoivatkin toistaiseksi, jospa nyt sitten sitä Galastopiakaa ei enää veressä olisi ja maitoa tulisi nyt ilman auttamatta tarpeeksi :)

Pentu jää sitten vanhemmilleni tietenkin kun niin ihmeenä maailmaan syntyikin ja onpahan Taikalla sitten kaveri :)

Tässä kuvia:









Tässä vähän vanhempia kuvia Taikasta ja muista kamuista (siskoni koirat Saana ja Helmi) :)













Demikin kävi pari viikkoa sitten fysioterapeutilla Mikkelissä Anna Palviaisella ja sai samalla laseria koko kroppaansa, kyllä se teki hyvää :) Ensi kuussa mentävä uudestaan niin pysyisi sitten pidemmän aikaa kunnossa.

R.I.P Rita 06.06.2000 - 19.01.2012

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."

Ritan kunto romahti yllättäen ja alkoi aristamaan kyljissä olevia rasvapattejaan mitkä ovat ennen olleet oireettomia. Ruokahalu katosi ja yleiskunto oli apaattinen. Eli tähän mennessä oireettomat rasvapatit ovat ilmeisesti sitten muuttuneet pahoiksi kasvaimiksi ja niitä varmaan sitten oli sisäelimissäkin :( Kiitos rakas näistä kaikista ihanista vuosista, olit meille kaikille niin rakas ja ainutlaatuinen, lepää rauhassa <3 <3

Luustokuvauksissa

Tänään Kata on julistettu koko luustoltaan terveeksi, ihanaa! Elikkä lonkat ja kyynärät AA/00, polvet terveet, olat terveet ja selkä terve. Kävimme Iinan ja Miren kanssa tänään Eläintohtori Kivuttomassa Joensuussa, auto oli koiria täynnä kun mukana olivat Hippa, Kata, Demi, Tara ja Tyson :D Oli siinä melkoinen härdelli klinikallakin mutta pian alkoi porukka rauhoittumaan kun piikkiä pyllyyn tuikattiin ;) Deminkin selkäkuvat näyttivät hyviltä, spondyloosi ei ole edennyt pidemmälle, pysynyt vain samassa nikamavälissä, ainoastaan nyt on kokonaan silloittunut joten ei pitäisi kipuja enää aiheuttaa, ainoastaan jumeja jotka pitää säännöllisesti hoitaa. Mikä ihana helpotus, nyt voin rauhallisin mielin Katan kanssa jatkaa kaikkia harrastuksia! :)

Tässä vielä kuva Katasta kanttuvei :)

Kolmen koon koiratapahtuma 21.8

Savonlinnan Palveluskoirayhdistys järjesti joka vuotisen Kolmen koon koiratapahtuman Kellarpellon raviradalla. Lajeina olivat speed race, agilityn epäviralliset kisat sekä match show. Osallistuin molempien koirien kanssa speed raceen ja Demin kanssa sitten pelkästään agiepiksiin. Speedissä Katalla oli todella luja vauhti muttei kuitenkaan riittänyt 3 parhaan joukkoon, kyllä oli pitelijällä hankaluuksia pitää Kataa kun lähdin juoksemaan radan toiseen päähän, se hyppi ja vauhkosi ja pakitteli pannasta ja yritti sitten kuumuuksissaan jopa näykkiä mut onneksi odotusaika ei ollut pitkä niin pääsi juoksemaan höyrynsä ulos :) Demistäkin juokseminen oli kivaa ja hyökätä juoksemisen jälkeen leluun kiinni. Deminkään juoksuvauhti ei riittänyt sijoituksille mutta hauskuus se on sijoitusta tärkeämpää!

Sitten pitkän odottelun jälkeen tuli agiepiksien vuoro ja Demi ei ollut uskoa silmiään kun pääsi agiradan laidalle odottamaan vuoroaan ja sillon vasta ilme kirkastuikin kun pääsi jo esteen taakse istumaan :) Sitten lähdettiin lujaa eikä meinannut vauhdista loppua tulla, kepeillä tuli ensimmäinen virhe, en tajunnut vaatia sitä menemään viimeistä väliä joten pomppasi tokavikalta väliltä pois ja jatkoi hullun kiilto silmissä matkaansa :D Sitten tulikin hylsy kun muistaakseni syöksyi putken luona olevan hypyn ja sitten putkeen kun olisi pitänyt mennä suoraan putkeen. Mutta ei haittaa, meillä oli tosi kivaa pitkästä aikaa tämän lajin parissa, toivotaan että Katan kanssa päästään joskus samaan tilanteeseen kuin Demin kanssa agissa jäätiin! :)

Onhan tässä viime päivityksen välillä kerennyt tapahtua muutakin, muutettiin Mikkelistä takaisin Savonlinnaan kuun alussa, töiden perässä oli tultava takaisin kun mie en sieltä töitä saanutkaan ja mies lähti pienen työputken jälkeen opiskelemaan :) Ihana kaupunki Mikkeli oli, kerkesin tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ja kyllä niitä jää kaipaamaan, mutta kyllä täällä olevia ystäviä kuitenkin kaipasi kaikista eniten :)

Katan kanssa oltaisiin menossa välikuvauksiin ja Demiltä kuvautan selän uusiks ensi keskiviikkona Joensuun Kivuttomassa, Mire lähtee Hipan kanssa mukaan ja samoin Iina Taran kanssa, toivotaan parasta että Kata olisi terve ja saataisiin jatkaa harrastuksia! :) Mutta kirjoittelen tänne sitten tuloksia.

Tässä juoksukuvat:





Demin agiliitoa:

Koiramainen lauantai

Tuli käytyä lauantaina 18.6 aamulla Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen ja Mikkelin vinttikoiraseuran järjestämissä roturace-juoksukisoissa Raviradalla Demin, Katan ja kaverini Lauran Amalia-beaglen kanssa, koska se oli meillä hoidossa :) Porukkaa oli kisoissa todella vähän joten saatiin sitten ottaa uusintajuoksutkin vieheen perässä. Demihän oli käynyt pari vuotta sitten ennenkin vinttikoiraseuran juoksutreeneissä joten vieheen perässä juokseminen oli tuttua ;) Vaikka vieheenä oli muovipussi, sen perään ampaistiin todella lujaa ja hyökättiin toisella juoksukerralla ihan kimppuun ja koitettiin lähteä tuomaan saalista mammalle :D Kata ei vieheestä hirveesti digannut, ekalla kerralla juoksi vaan suoraan miun luo, tokalla kerralla lähetin, mutta juoksi vaan pieniä pyrähdyksiä kunnes juoksi miun luo takaisin :D Amalia juoksi myös hyvin vieheen perässä vauhdikkaasti :)

Roturacen jälkeen lähin Evenan ja koirien kanssa ajelemaan Savonlinnaa kohti, matkalla jätin Evenan mummille hoitoon ja nappasin matkalta Miren kyytiin ja lähdimme kentälle treenailee ja leikittämään pentuja. Treenit menivätkin hyvin, sen jälkeen suuntasimme jälkipellolle ja siellä molemmat työskentelivät hienosti, Kata varsinkuin kuin vanha tekijä, ekan kulmankin tein ja se meni sen täydellisesti :)

Jälkeilyn jälkeen menimme kaverimme Miian luona käväsee cavalierinsa karvoja ajelemassa ja laitoimme koko konkkaronkan takapihalle painimaan ja siellähän ne painivatkin läkähdyksiin asti. Käytimme koirat vielä uimassa ja Amalia pääsi vielä kaverini Kirsin luokse riehumaan n.3kk vanhan sheltti poika Mikin kanssa, kyllä oli kaikki koirat poikki päivän jälkeen :)

Tässä kuvia päivältä:

Seisontanäyte 6kk iältä :)






Kaverukset Hippa, Kata ja Demi




Katan tyylinäyte


Hoitokoira Amalia :)